Syö, syö, ja syö vielä vähän lisää

Täällä ei vapaaehtoistyöntekijäkään onnistu karkaamaan ruokapöydästä ilman, että napa napsahtaisi. Kun yrittää lopettaa syömisen, niin pöytäseurue kiljuu lähes yhdestä suusta, -Syö, syö, täytyy syödä! Ja kilttinä ihmisenä sitä lappaa aina pari lusikallista lisää. Seurauksena tästä on sitten tiukka ummetus.

Jotta kaikki halukkaat pääsisivät nauttimaan laksatiiveista, laitan tähän seikkaperäiset ohjeet yhdestä senegelailaisesta lempiruuastani. Nimittäin yassasta. Kyseessä on siis sipulikastike, joka tarjoillaan joko kalan, kanan tai jonkun muun lihaksen kanssa. Ja tietysti sen riisin.


Varaudu siihen, että lähettyvilläsi on ainakin sipulia, porkkanaa, naurista, pieniä vihreitä paprikoita, valkosipulia, lihaliemikuutioita, viinietikkaa,sinappia ja kaipaamaasi lihavalmistetta. Aatenttisen Senegal-kokemuksen saat kun et käytä leikkuulautaa ja kökit pienellä tuolilla.


Kuori ja pilko sipulit. Muista ergonomiset työskentelyasennot.



Pilko myös porkkanat, nauriit ja paprikat pieniksi kuutioiksi, kolmioiksi tai vaikka sydämiksi.



Sitten onkin vuorossa lempivaiheeni paikallisessa ruuanlaitossa. Morttelointi tai huhmarointi. Suomessahan tähän hommaan voisi käyttää vaikka blenderiä. Heitä kippoon mustapippuria, chiliä, soijapapuja ja lihaliemikuutio. Hakkaa niin että rystyset rutisee. Tai älä sittenkään. Tämä on enemmän tekniikka kuin voimalaji. Varsinkin jos käytät blenderiä.


Perkaa kalaset ja villtele niiden nahka. Paikkaa tekemäsi haavat aikaisemmin tekemälläsi mausteseoksella. Tämä on ns. suolaa haavoihin -vaihe. Älä kuitenkaan laita kaikkea mausteseosta kalan nahkaan. Säästä vähän myöhempää käyttöä varten.


Jos luulit päässesi huhmareesta eroon, niin äläs unta näe. Heitä säästämäsi mausteseoksen kaveriksi vielä valkosipulia ja yksi pikku paprika siemenineen. Muusaa niin, että töhnä roiskuu naamallesi.


Nyt on hyvä vaihe antaa kaloille uusi elämä rasvakattilassa. Täällä mitään kaloja paisteta, ne friiteerataan.


Viskaa kalat kuivumaan ja heitä pataan sipulit. Kuullota sipuleita ja kun näyttää sopivalta heitä perään porkkanat, nauriit ja paprikat. Tässä vaiheessa sopii myös lisätä sinappia keitokseen.


Perään vielä mausteseosta...

... ja viinietikkaa tai sitruunamehua. Itse laittaisin mielummin sitruunamehua.


Ladotaan homma kasaan. Ensin riisit sitten kalat ja lopuksi soosit päälle. Hyvä tuli. Nami nami.

Tehdään toubabista rahaa

Perhe, jossa majoitun päätti sitten rahastaa erästä vapaaehtoistyöntekijää. Luulivat kai etten huomaisi missään vaiheessa. Mutta ihan vaan tiedoksi heille. Tiesin tämän jo melkein ekasta päivästä. En vain halunnut uskoa, että paikallinen partiojohtaja vaivautuisi vetämään välistä. Kyseessä eivät ole mitkään suuret summat. Enemmän vauriota on ottanut luottamus ja kunnioitus yhteistyötahoa kohtaan.

Tapaus A
Jostakin syystä minulle haluttiin aina ostaa aamupalaleipä. Missään nimessä ei ollut mitenkään mahdollista, että ostaisin sen itse. Homma vaikutti vähän hämärältä ja päätin itse lompsia kauppaa hakemaan leipäni. Olenhan jo sentään yli kaksikymppinen suomalaisen peruskoulun suorittanut henkilö. Luulisi yhden leivän ostamisen minulta onnistuvan. Niinhän se onnistuikin. Kaiken lisäksi maksan leivästä puolet vähemmän kun ostan sen itse.

Tapaus B
Olin käymässä lähikaupungissa nostamassa rahaa pankkiautomaatista. Saattajani, eli senegalilainen partiosetä, jonka perheessä asun, halusi hoitaa maksuliikenteen. Jotenkin hämärästi matkan hinta oli melkein saman verran kuin bussimatka Dakariin, joka on kuitenkin paljon kauempana. Luottavaisesti ojentelin sedälle kuiten seteleitä. Nyt kun puhuttiin vain muutamista euroista ja senteistä. Palattuani tarkistin matkan hinnan kaveriltani. Oli sitten puolet matkarahoista häipynyt sedän taskuun.

Tapaus C
Kaupunkiretkellä halusin tarjota aamupalan saattajalleni, eli partiopampulle, jonka luon asun. Jostain syystä hänen täytyi saada taas käsitellä rahaliikenne. Ajattelin, että tää on varmaan joku kulttuurijuttu. Pyh pah. Patu nimittäin olisi halunnut, että annan hänelle tonnin. Kuulin kuitenkin tarjoilijalta, että eväät maksoivat 600 rahaa. Aloin tivata, mitä mikin oli maksanut. Lopulta maksoin itse 600 rahaa ja vietin loppupäivän nyrpeänä. Tyypille ei näköjään riittänyt se, että maksoin hänen aamupalansa. Olisi pitänyt vielä saada 400 rahaa omaan taskuun.

Nyt sitten pitäisi asua tällaisen ihmisen kanssa, johon ei voi luottaa yhtään. On to-del-la hauskaa. Jotenkin haavemaailmassa olisi kuvitellut, että kun tyyppi on partiolainen niin jonkunlainen luottamus olisi olemassa.

Mitä tästä opimme? Jatkossa tarkistan aina hinnat kahdesta paikasta. Jotenkin mua ottaa suunnattomasti päähän, että täytyis maksaa puolet lisää vain sen takia, että olen toubab. Oli summa sitte., mikä tahansa. Tästä eteenpäin maksan itse suoraan myyjälle. En välikäsien kautta.


Satasella saa puolikkaan patongin


Kymppitonnilla ei saa mitään, jos myyjällä ei ole vaihtorahaa. Aika usein ei ole

Vapaaehtoistyöntekijän muistihäriöitä

Nyt olin kuulkaas sellaisissa senegalilaisissa kylätansseissa, että huh huh. Luulin meneväni partiotapahtumaan, mutta kyseessä oli kyllä kovemman luokan bileilta tai kyläiltama. Lähdin matkaan parin partiotypyn kanssa ja ette voi uskoa sitä puunaamisen ja puleeraamisen määrää, mikä iltaa edelsi. Tosin joukkion keski-ikä oli lähempänä viittätoista kuin kahtaviittä, joten saattoi johtua myös siitä.

Itse tanssipaikallahan ei ollut mitään alkoholitarjoilua, mutta jengi heilu varsin vauhdikkaasti ilman sitäkin. Mukaan lukien myös eräs vieraileva tähtönen. Samainen tähtönen laitettiin myös hinkuttamaan, anteeksi, tanssimaan jonkun tyypin kanssa. Sitä iloa kesti tasan siihen asti, kun herran kieli löytyi korvastani. Joku raja hei.

Tanssahtelin ilmeisesti parin muunkin tyypin, kuin tämän kieli korvassa -kaverin. Olivat kai ihan kivoja. Valojen puuttesta johtuen, en voi mitenkään nyt tietää, kuka olis se ärsyttävä heppu. Täällä kun pimeä on oikeasti ihan tosi pimeä. Täytyy joko tasaisesti dissailla kaikkia täällä tai sitten olla peruskiva kaikille. Tosin vähän ahdistaa, kun tuntuu, että se peruskivakin tulkitaan flirttailuksi. Plaah.

Byhyy. Piti laittaa kuva tähän bilemuodista. Unohdin johdon matkasta, joten kuvitelkaa tähön joku kiva kuva.

Edit. No nyt tässä olisi kuva.

Muutin maalle

Täällä sitä nyt ollaan huitsinnevadassa, Afrikassa eli Fimelassa, seesteisessä kylässä kaukana vähän kaikesta. Matkustin tänne ihan itse bussilla. Minulta otettiin ihan hyvästi ylihintaa, mutta mitäs pienistä. Tässä ensimmäiset huomiot paikkakunnasta.

Eläimet
Jaat kotipihan yhdessä kanojen ja hevosten kanssa. Ja sen kukon. Sillä kukolla on aamuisin paljon asiaa, heti klo 6.40 alkaen. Hauska kaveri. Melkein yhtä hauska kuin Rufisquen vuohet.

Internet
Jos ette vielä tienneet, mitä minä oikeasti täällä teen. Olen nettivieroituksessa. Madame, internet on tänään rikki. Ehkä se toimii illalla. Tai huomenna. Tai ensi viikolla. Inshallah.

Suihku
Ämpärissä on vettä ja nappu. Peseydy sillä. Niin ne kaikki muutkin tekee. Eikä tule edes niin vilu kuin suihkussa, josta saa vaan kylmää vettä.

Vessa
Asettele itsesi reiän päälle ja suorita tarpeesi. No niin. Missäs olisi paperia? Ai ei ole. Ämpärissä on vettä ja sinulla vasen käsi. Käytä niitä. Jatkossa älä käytä vasenta kättä mihinkään muuhun toimitukseen kuin tähän

Pankkiautomaatti
Mikä se on? Ai sellainen seinä, josta saa rahaa. Ei täällä sllaista ole. Postista voit lähettää rahaa. Ai et halua lähettäö rahaa... Hmmm, Mbourissa, jossain parin tunnin matkan päässä on pankkiautomaatti. Ai ku kiva.


Ja Fimelahan on kartalta katsottuna tuolla, missä lukee Fimela.

Ollaanpas nyt nätisti Länsi-Afrikassa

Kynsilakalla on Senegalissa eräs vakavasti otettava kilpailija. Nimittäin henna, jolla kynsien lisäksi koristellaan myös jalat, kädet tai jokin muu kappale omaa kroppaa. Syy koristautumiselle voi olla ihan täysin pintapuolinen, mutta olen myös kuullut että hennauksilla voisi suojautua pahoja puheita vastaan.

Kävin tässä yhtenä päivänä kollegani kanssa torilla ihmettelemässä, miten hennakoristelut tehdään. Jos meikkisivellin ei pysy kädessä tai meikit unohtuivat kotiin, olisivat torilla työskentelevät pojat voineet tehdä myös juhlameikin. "Kauneussalongissa" vierailumme aikana vieruskavereillemme tehtiin myös hienoja kynsilakkauksia ja liimailtiin rivilliset irtoripisiä.

Muuten, jos on vähääkään allergioihin taipuvainen, ei kannata hennaa laittaa muualle kuin kynsiin. Ja kannattaa muistaa, että mitä mustempaa väri on - sitä epäpuhtaampi aine on kyseessa. Pahimmassa tapauksessa sivelet itsesi lyijyllä, parhaimmassa tapauksessa saat itsellesi kivat kuvioinnit.

Kallista tämä ilo ei ollut. Noin 500 länsi-afrikkalaista rahaa, eli alle euron.


Näissä käsissä näkyvät vielä vanhat hennaukset.






Ja lopuksi päälle vähän bling blingiä, jota ilman ei täällä tunnu pärjäävän missään.

Kas näin syntyy mafé

Ruuanlaitto ei ole täällä Senegalissa ihan sitä nopeinta puuhaa. Homma aloitetaan yleensä torikierroksella, jolla mukaan haalitaan hyväksi havaitut ainekset. Sen jälkeen kuoritaan, pilkotaan, muusataan, keitettään ja paistetaan ainakin pari-kolme tuntia.

Yleensä ruuaksi on riisiä jollakin lisukkeella - kalalla, kanalla tai nautaeläimellä. Possua täällä ei syödä, ellet satu olemaan kristitty.

Tässä vähän kuvasarjaa siitä, millaisten vaiheiden jälkeen pääsee nauttimaan mafésta. Eli maapähkinäsoosista.


Aloitetaan keittämällä padallinen - ei kattilallista - riisiä. Ilmeisesti alle kymmenen hengen porukoille ei täällä liieemmin kokkailla.


Sillä aikaa kun riisi on padassa, on hyvää aikaa kuoria ja pilkkoa vihanneksia. Tähän pataan meni ainakin porkkanaa, perunaa,kaalia ja pari tunnistamatonta alkuperäisaineitta. Olisikohan ollut jamssia? Ja tunnistaako joku muuten tuon kuvassa olevan keltaisen vihanneksen? Maistuu vähän tomskulta.


Sitten sipulikasvit ja mausteet muhennokseksi käsipelillä. On muuten tosi raskasta tämän härvelin käyttö. Tuli vähän ikävä omaa pikku blenderiä.

Lihaa ei toki sovi unohtaa. Täällä kun ei pelkillä kasviksilla eletä. Paistettujen lihojen päälle maapähkinätahnaa, joka vaikuttaa muuten vähän maapähkinävoilta. Liekö sama asia? Samaan syssyyn sopiikin vielä töhnäytetyt sipulit ja muut mausteet.


Melkein viimeisessä vaiheessa vettä päälle, kasvikset mukaan ja keitetään vesi pois.


Tarjoillaan isosta laakeasta astiasta, josta jokainen syö halunsa mukaan, omalla lusikallaan. Tarkkailtuani syömistilanteita muutamaan otteeseen olen huomannut, että emännän tehtävänä on jakaa lihapalasia kaikille syömingeissä mukana oleville. Ja jos itse soosi pääsee loppumaan sitäkin jaetaan kauhalle jokaisen syömärin kohdalle.

Menin naimisiin!

Tällä hetkellä asustelen siis partiolaisten talossa Rufisquessa. Mikä tarkoittaa sitä, että en suinkaan ole ainoa asukki tässä talossa. Matkailijoita tulee ja menee harvakseltaan. Jotkut jäävät pidemmäksi aikaa toiset vähän lyhyemmäksi.

Yhtenä iltana hengailin ihan tavalliseen tapaani olohuoneessa, kun talon senegalilaiselta teinipojalta tuli kutsu terassille. Ihailemaan tähtitaivasta - mitäs muutakaan. Siinä samalla teinipoika kertoi olevansa aivan ihastunut minuun. Ihan kiva. Mehän melkein tunnemmekin toisemme. Ja ymmärränhän melkein joka toisen sanan, mitä hän sanoo.

Tähtitaivaasta huolimatta esitin teinille kieltävän kantani hänen liehittelystään. Poika ei kuitenkaan aio luovuttaa. Hän on kuulemma paljon ikäänsä vanhempi ja aikoo vielä voittaa minut puolellensa. No tosi kiva.

Tästä koko soopasta tulkin mieleeni, että minä olen sitten nykyään naimisissa. Ollut jo kaksi vuotta. Miehen nimi on Urpo tai Uuno, tilanteesta riippuen.

Sitten pitäisi vielä muistaa kertoa tämä pieni, mutta tärkeä fakta kaikille vastaantulijoille.

Tässä vielä itse pöllimäni romanttinen kuva tähtitaivaasta.

Onnettomuuksia

Vietän siis aikaani Senegalissa erään ympäristöprojektin vapaaehtoisena. Viime päivät olen viettänyt busseissa, hevoskärryissä ja täyteen pakatuissa henkilöautoissa ja partiotyttöjen leirillä. Kuten arvata saattaa ilman kolhuja ei tästä ole selvitty puolin - eikä toisin. Tässä TOP3 kohtaamistani onnettomuuksista.

3. Sija
Tämä onnettomuus ei itseasiassa koske minua, vaan paikallisia miehiä. Koska onhan se tietysti aika suuri onnettomuus, että eivät saaneet minua toiseksi tai kolmanneksi vaimokseen.

2.sija
Otin ihan tosissani valokuvia paljon ja hienoja. Niin ja minulla oli myös kuva itsestäni ja valkoisista käsivarsistani, kun saavuin tänne. Painotan sanaa oli. Nimittäin eipä ole enää yhtään kuvaa. Kaik män, kun siirsin kuvia kamerasta tablettiin. Miten muka kuvat voi noin vaan kadota muistikortilta, jos tabletista painaa poista kaikki kuvat? Häh? Mihin voi lähettää asiakaspalautetta?

1. Sija
Ehdoton ykkössija menee kyllä tapauksella, joka sattui eräänä yönä eräällä erittäin pienellä ja hiljaisella hiekkatiellä. Köröttelin pollekyydillä majapaikkaani. Oli tähtitaivas ja kaikki kliseet, mitä tarvitaan. Sirkkojen siritystä ja hempeä tuuli. Niin ja siellä tähtitaivaalla suhahti tähdenlento! Ihan oikea tähdenlento! Ja minä hätäpäissäni sitten toivoin ensimmäisen asian, mikä mieleeni tuli. Mutta mitä?! Quelle dommage! Toiveeni oli vanhentunut. Yritin perua sen mahdollisimman pikaisesti ja esittää uuden toiveen. Mutta voiko niin edes tehdä? Torutuuko nyt ensimmäinen toiveeni? Vai jääkö kaikki toiveet toeutumatta, kun näin onnettomasti sähläsin tilaisuuteni?

Kuvia ei nyt ole. Kts. Kohta 2. Tähän voi kuvitella kuvan savannista ja hevoisesta.