Päivä alkoi sillä, että tavallisen kukonlaulun sijaan heräsin kukon kuolinkorinaan. Paaston päättymistä kun juhlitaan - mitenkäs muutenkaan - kuin syömällä hyvin. Tässä tapauksessa pataan lensi suurin osa pihan siipikarjasta.
Koska pelkkää kanaa ei popsi pässikään, niin kanasen seuralaiseksi pilkottiin varmaan viisi kiloa sipulia. Tähän toimitukseen minäkin pääsin osalliseksi. Päivän sipulisaldoni taisi lähennellä jotain 20:tä.
Sipulisirkuksen aikana miehillä oli hengellistä toimintaa moskeijassa. Koska oli juhlapäivä kyseessä, hommat hoidettiin ykköset yllä. Miesten palattua moskeijasta pihalla hyöri yksi jos toinenkin tyyppi. Tulivat pyytämään anteeksi viime vuoden tuhmuksiaan. Kaikki saivat anteeksi.
Ja kun vihdoin sipulit oli saatu pilkottua ja ruoka tehtyä, niin täytyihän se ruoka syödäkin. Tässä vaiheessa minulla oli jo ihan törkeä nälkä ja kiskoin kaiken, mitä eteeni sain. VIRHE. Nimittäin, kun kotona oltiin syöty, niin sitten mentiin naapuriin syömään... Naapurissa oli tarjolla ainakin viittä eri ruokaa. Kohteliaasti niitäkin sitten maistelin... Jälkkäriksi vielä limsaa.
Kun ruoka oltiin saatu laskeutumaan, alettiin valmistautumaan iltaa varten. Tähän liittyy myös oma lost in translation -hetkeni. Oli kai jonkinmoinen tarkoitus mennä tervehtimään tuttuja ja ystäviä jossain vaiheessa...
Minuakin oltiin pyydetty käymään. Odotin ja odotin, milloin porukat lähtisivät kotipihasta vierailulle, että minäkin voisin tehdä kierroksen. Iltaan mennessä näin ei kuitenkaan käynyt. Vierailut jäivät sitten tekemättä. Täytyy kai sitten vain sanoa, että minulla oli jäätävä päänsärky, etten päässyt paikalle.
Loppuillasta kävin vielä ihmettelemässä tanssimeininkejä ja juhlapukeutumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Puhunko ihan puuta heinää vai totisinta totta? Kommentoi!