torstai 1. tammikuuta 2015

Pulmapaja V - Hajoavan pään hoito-ohjeet

Pulmapajan viidennessä osassa palataan Senegalin tunnelmiin ja pohditaan toimintaohjeita tiukkoihin paikkoihin vapaaehtoistyöntekijän mielenterveyden kannalta.

Herään aamuisin omituiseen mökään
Hahaa. Olet siis pystyttänyt majoitteesi jonkin moskeijan viereen. Korvatulpat jätit tietysti kotiin tai et vain kestä nukkua niiden kanssa. Jos rukouskutsut ahdistaa, veikkaan että et ole ollut maassa kahta viikkoa pidempään. Nimittäin kaikkeen tottuu, myös niihin rukouskutusuihuin kukonlaulun aikaan.

Se hyvä puoli aamun rukoushetkissä on, että ne ovat aina puoli vuotta samaan aikaan. Kukonlaulu tulee taas silloin kun kukkoa laulattaa. Eli jos pitää valita kumman räjäytät aamutuimaan kukon vai moskeijan, väittäisin että kukon räjäyttäminen on helpompaa ja turvallisempaa.

Ja kuka käskee nukkua enää aamulla kello puoli viisi? Hanki elämällesi tarkoitus ja ryhdy muslimiksi. Eipä häiritse aamun rukoustuuttaus enää.

Kukoilla on tapana laulaa silloin kuin huvittaa

En kestä enää paikallista ruokaa
Mitäs tänään syötäisiin? Ai että ihan riisiä ja kalaa. Aivan niin kuin eilenkin. Ja toissapäivänä ja sitä edellisenä. Riisiä siellä - riisiä täällä - riisiä joka puolella kylää. Ei ihme jos ahdistaa.

Näinä hetkinä voit nauttia länsimaisuudestasi ja ostaa itsellesi toisenlaista ruokaa. Etsi joku turistisaareke. Sieltä voi löytää jopa pitsaa!

Patonkia ranskalaisilla ja kanalla, anyone?

En kestä enää
Kulttuurishokki iski, vaikka et halua sitä myöntää. Kaikki ahdistaa, vituttaa tai itkettää. Kukaan ei ymmärrä sinua, eikä varsinkaan valitustasi. Sinullahan on kaikki hyvin. Mitä nyt peräsuoli falskaa, hyttyset imevät sinut tyhjiin ja pikkulapset itkevät sinut nähdessään. Periaatteessa haluaisit olla tyytyväinen eloosi, mutta piru vie, kun se ei vaan onnistu jossain kehitysmaassa!

Tässä vaiheessa vertaistuki on ihan paikallaan. On inhan OK hakeutua sen japanilaisen seuraan, jonka puheesta et ymmärrä mitään. Ihmeellistä kyllä, loppujen lopuksi ymmärrätte toisianne oikein hyvin.

Jos länkkärinhimosi on kyltymätön, kokeille Tinderiä. Joku satunnainen matkailija voi olle jossain 150km päässä ja voi pitää sinua virtuaalisesti kädestä. Tai soita jollekin kaverillesi. Mielellään sellaiselle, joka on joskus ollut sinun tilanteessasi.

Ja tiedättekö mitä? Lohduttavinta tässä tilanteessa on se, että se menee ohi! Viimeistään silloin kun palaat koti-Suomeen.



Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running With Wild Horses.

6 kommenttia:

  1. Kulttuurishokin hoito-ohjeet pätevät myös, jos oleskelu ulkomailla on pitempiaikaista ja maa jokin muu kuin Senegal. Oikeastaan ihan mikä vaan. Silloin voi jo panostaa siihen, että löytää toisen suomalaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Yhdessä vaiheessa Senegalissa oli suomalaiset niin vähissä, että oli pakko tyytyä ranskalaiseen :)

      Poista
  2. ...tai voit ainakin yrittää ostaa länsimaista ruokaa. Aina ei onnistu. Muistan liiankin hyvin sen, kun olin Vietnamissa vatsataudissa, halusin tasan tarkkaan jotain turvallisen kotoista (eli pizzaa), ja oli kyllä maailman omituisin pizza, joka ei alkuunkaan muistuttanut italialaisia tai edes turkkilaisia serkkujaan.

    Ja joo, kulttuurishokkiin voi joutua ihan keskellä länsimaitakin, ja silloin kyllä tuntuu, ettei minulla ja noilla ranskalaisilla ole yhtään mitään yhteistä. Mutta totta kyllä, että se menee ohi, ennemmin tai myöhemmin - ja toivottavasti ennemmin. ;)

    Onneksi mulla ei ole pitkäaikaista kokemusta kukoista tai moskeijoista. Sen verran vahvasti on välillä tehnyt mieli heittää kengällä niitä ranskalaisia, jotka laukaisevat autonsa varashälyttimen ikkunani alla hiljaisuuden aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, rukouskutsu ja kukko taitaa olla ihan helppoa verrattuna varashälyttimiin .D

      Poista
  3. Siellä on hieman eksoottisemmat olot kuin täällä Norjassa, vaikka kyllä täälläkin aina välillä iskee koti-ikävä ja aluksi ehkä vähän kulttuurishokkikin, mutta täällä on kyllä apukin lähellä. Hyvää uutta vuotta sinne etelään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen jo onnellisesti koto-Suomessa. paluushokkia odotellessa. Eiole vielä tullut :)

      Poista

Puhunko ihan puuta heinää vai totisinta totta? Kommentoi!