Tänään viimeistä viedään Linda Västrikin hienosta dokumentista Tanssivien henkien metsä.
Lyhykäisyydessään elokuvassa seurataan Kongon sademetsissä asuvien aka-pygmien arkea, juhlaa ja yhteyttä metsään ja sen henkiin. Dokumentin kerronta on jotenkin niin soljuvaa, että välillä luulee katsovansa fiktiota.
Vaikka aka-pygmit ovat pahassa puristuksessa sademetsän hakkuiden ja oman perinteisen elämäntyylinsä säilyttämisen välissä, ei dokumentti saarnaa tai valista.
Elokuvasta jäi jotenkin tosi hyvä fiilis, joten suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos tänään vain ehditte.
Kuva: LindaVästrik
Toinen katsomisen arvoinen on Deutschland 83. Tämän kanssa on kiire vain ensimmäisellä jaksolla, joka menee vanhaksi tänä viikonloppuna.
Homman ideana on, että DDR:stä pakotetaan nuorimies lännen puolelle vakoojaksi. Luvataan tietysti, että sairas äiti pääsee siitä hyvästä munuaissiirtojonossa eteenpäin.
Mutta siis vakoojia! Vakoojat ovat hienoja ja niitähän tässä sarjassa riittää. Ja kun on vakoojia, niin aina tulee myös ruumita. Joudun sarjaa katsoessani aina muistuttamaan itseäni, että älä turhaan pure leukaperiäsi tuusannuuskaksi. Olisi aivan käsittämättömän typerää tapattaa päähahmo liian aikaisin.
Yksi omituisuus sarjassa kyllä on. Se on sarjan musiikit. Saksalaisissa televisiosarjoissa on kovin muodikasta valita taustamusiikiksi englanninkielisiä renkutuksia.
Minulla menee pasmat aina ihan sekaisin, kun ensin olen totuttanut itseni kuulemaan saksaa ja sitten aalloille rävähtää englanninkielinen poppisviisu. Pahimmassa tapauksessa todella juustoisilla sanoituksilla.
Mutta musiikillista erimielisyyksistä huolimatta, suosittelen myös Deutschland 83:sta.
Homman ideana on, että DDR:stä pakotetaan nuorimies lännen puolelle vakoojaksi. Luvataan tietysti, että sairas äiti pääsee siitä hyvästä munuaissiirtojonossa eteenpäin.
Mutta siis vakoojia! Vakoojat ovat hienoja ja niitähän tässä sarjassa riittää. Ja kun on vakoojia, niin aina tulee myös ruumita. Joudun sarjaa katsoessani aina muistuttamaan itseäni, että älä turhaan pure leukaperiäsi tuusannuuskaksi. Olisi aivan käsittämättömän typerää tapattaa päähahmo liian aikaisin.
Yksi omituisuus sarjassa kyllä on. Se on sarjan musiikit. Saksalaisissa televisiosarjoissa on kovin muodikasta valita taustamusiikiksi englanninkielisiä renkutuksia.
Minulla menee pasmat aina ihan sekaisin, kun ensin olen totuttanut itseni kuulemaan saksaa ja sitten aalloille rävähtää englanninkielinen poppisviisu. Pahimmassa tapauksessa todella juustoisilla sanoituksilla.
Mutta musiikillista erimielisyyksistä huolimatta, suosittelen myös Deutschland 83:sta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Puhunko ihan puuta heinää vai totisinta totta? Kommentoi!