Verisuonet tukkoon

Jos normaalisti muistaa syödä vihanneksensa ja muutenkin ruokkii itseänsä terveellisillä murkinoilla, niin välillä kannattaa vetää ihan rehellisesti epäterveyspäivä. Itseni ajoi epäterveyspäivän viettoon jääkaapin perukoille unohtuneet perunat.

Minä inhoan keitettyjä talviperunoita. Ne tuovat mieleen muistot koulun ruokalasta. Siellä oli pakko maistaa kaikkea kunnes oksensi. Perunalle maistuvat perunat ovat jotain, mikä ei yksinkertaisesti kuulu ruokavaliooni. Minä syön perunani muusina tai friteerattuna.

Jääkaapissani olleet perunat olivat jo villiintyneet kevääntulosta. Ne eivät onneksi kasvaneet karvaa, mutta ituja niissä jo oli. Perunamuusi oli siis suljettu kuvioista.

Päädyin siis vaihtoehtoon ranskanperuna.

Minusta tuntuu, että joku terveysviranomainen on pelotellut ihmiset uppopaistamisen vaaroista. Koska muutenhan sitä tehtäisiin perunoiden luvatussa maassa paljon enemmän. Suurin piirtein pitää tehdä ennakkoilmoitus palokunnalle, jos on lämmittämässä ruokaöljyä kattilassa. Eikä parit Isä meidän -ruokouksetkaan olisi pahaksi. Ja hei, muistakaa kirjoittaa testamentti myös!

Mutta kerronpa teille jotain. Friteeraaminen on ihan helppo ja nopea ruuanvalmistustapa. Lämmitätte öljyn, peruna kattilaan ja syömään.

Varotoimet sen mahdollisen rasvapalon vuoksi ovat helpot. Kattilaan sopiva kansi käden ulottuvilla. Rasvapalo sammutetaan tukahduttamalla, ei missään nimessä vedellä. Lisäksi liesituuletin pois päältä koko toiminnan ajalta. Koska jos käryää, niin eipähän lähde liesituulettimen mukana leviämään muualle.

Ranskikset
Ja siis ne ranskanperunathan tehtiin niin, että raaka peruna pilkotaan ranskanperunaa muistuttaviksi tikuiksi. Lämmitellään rasva kattilassa. Heitetään yksi ranskis kattilaan testikappaleeksi. Sitten kun se iloisesti rupluttelee kattilassa, voi lisätä muutkin. Sitten kun kaverit alkavat ruskistua, täytyy olla nopea. Niistä tulee mustia ihan yhtäkkiä.

Rasvakylvystä suoriutuneet perunat voi sitten laittaa pienelle tauolle talouspaperin päälle. Suolaa päälle ja lautaselle.

No jos luulitte, että saisitte verisuonnen tukkoon pelkillä ranskanperunoilla, niin metsään meni. Jotta sydäninfarkti olisi edes askeleen lähempänä, niin keitelkää ranuille kaveriksi kookosmaidosta ja katkaravuista kastike.

Itseasiassa tämä soosi kannatta tehdä ennen ranskanperunoita, mutta tarinankerronnallisista syistä se tulee vasta tässä vaiheessa.

Kookos-curry-katkarapu -soosi
sipuli
valkosipulia
inkivääriä
1 prk (400ml) kookosmaitoa
curryjauhetta
kurkumaa
(juustokuminaa)
mustapippuria
suolaa
(sokeria)
Katkarapuja

Pienennä sipuli. Kuullota pannulla. Heitä perään kookosmaito, valkosipuli ja inkivääri ja haaveidesi mausteet. Keitä seos kokoon. Ainiin, tähän voisi muuten lisätä tuoretta chiliä, jos tykkää tulisemmasta.

Laita liikaa suolaa. Kiroa sitä, että sinulla ei ole enää perunaa suolan poistajaksi. Laita suolan poistajaksi sokeria. Totea, että huh huh ja lisää taas suolaa. Yritä löytää tasapaino.

Kun soppa maistuu siedettävältä tai jopa hyvältä viskaa joukkoon katkarapuset. Älä keittele rapuja paria minuuttia pidempään. Muuten kaverit suuttuvat ja muuttuvat kovin sitkeiksi. Mausta lopuksi mustapippurilla.

Ja kuten huomaatte, olet onnistunut tekemään ruokaa ilman ainoatakaan vihreää osaa! Hienoa.

Kuulisin mielelläni, jos Suomesta löytyy muitakin perunanvihaajia. Voitaisiin perustaa oma yhdistys.